Pimeään aikaan kärsitään valon puutteesta. Puhutaan kaamosväsymyksestä.
Pimeyden aiheuttamia oireita voi olla alakuloisuus, väsymys, unisuus, ruokahalun ja nukkumisen muutokset, ärtyisyys ja keskittymisvaikeudet sekä vireystason laskeminen.
Talvisin saatavan valon määrä luxeina mitattuna on vain murto-osa kesäisin saatavasta valon määrästä. Työssäkäyvät lähtevät ja tulevat työstä iltahämärällä tai pimeällä. Näin ei välttämättä oleskella ollenkaan auringonvalossa ja normaalin työhuoneen valaistus ei aina riitä korvaamaan auringonvalon saantia. Normaalin työhuoneen valaistus voi olla neljäsosa siitä, mitä auringonvalo on ulkona pilvisenä päivänä. Kirkkaimmillaan auringonvalo on jopa 200 kertainen normaalin työhuoneen valaistukseen verrattuna.
Kirkasvalohoitoa suositellaan kokeilemaan väsymyksen vähentämiseksi.
Kirkasvalohoitoa käytetään apuna kaamosväsymykseen. Melatoniinin eli unihormonin erityksen keskeyttää tehokkaasti vain kirkas valo. Talvisin pimeään aikaan ihminen ei saa riittävästi kirkasta valoa. Unihormonin eritys on sitä suurempaa, mitä pimeämpää on.
Näin ollen kirkas valo noin tunnin-kahden ajan päivässä auttaa vähentämään melatoniinin eritystä huomattavasti.
Unihormonia erittyy pääasiassa aivojen ympäröimästä käpyrauhasesta. Valo vaikuttaa silmien ja hermoston kautta käpyrauhaseen, jolloin melatoniinia ei erity lainkaan. Unihormonin määrän väheneminen vähentää väsymystä ja auttaa siten kaamosväsymyksestä kärsiviä.
Mahdolliset haittavaikutukset
Kirkas valo saattaa aiheuttaa esim. päänsärkyä ja silmien särkemistä. Yleensä nämä ovat ohimeneviä, eivätkä ole esteenä valohoidolle.
