Työhyvinvointia työpaikoille
Työhyvinvointi on monen eri tekijän summa ja se syntyy arkityössä. Työhyvinvoinnin edistäminen työpaikalla tapahtuu aina johtajien, esimiesten ja työntekijöiden yhteistyönä. Muita keskeisiä toimijoita ovat työsuojeluhenkilöstö ja luottamusmiehet.
Työhyvinvoinnin ylläpitämisessä työpaikan tärkeä kumppani on työterveyshuolto. Työhyvinvointia ei saavuteta työstä irrallisilla terveystempauksilla. Työhyvinvoinnin edistäminen näkyy kaikessa organisaation toiminnassa ja se on pitkäjänteistä ja jatkuvaa yhdessä tekemistä.
Jokainen käytetty euro terveyden edistämiseen tuo lähes kuusi euroa takaisin.
Terveyden edistämisellä on todettu olevan positiivinen talousvaikutus. Useimmiten terveyden edistämisen mittareina pidetään terveydenhuolto- ja sairauspoissaolokustannuksia. Työsuorituksen ja tuottavuuden kasvun mittareiden tuloksia on vaikeampi vertailla. Seuranta-ajan tulisi olla useita vuosia, jotta terveyden edistämisen vaikuttavuuden tekijät tulevat näkyviksi
Tuloksellisimmat terveyden edistämistoimia ovat olleet varhaiseen depressioon liittyvät toimenpiteet, lihasvoimaharjoittelu selkäoireiluissa, tupakoinnin lopettaminen, stressinhallintaa lisäävät toimenpiteet, influenssarokotteet sekä hoidonohjaus terveysongelmissa. Kannattavimmat tulokset terveydenhuoltokustannuksissa sekä sairauspoissaolojen osalta ovat tulleet toimenpiteissä, jotka ovat kohdistuneet ns. riskiryhmiin. Stressiin vähentämiseen liittyneet koko työyhteisön toimenpiteet ovat laskeneet hyvin sairauspoissaoloja. Elintapaohjauksien kustannushyötyä on tutkittu vähän. Tupakoinnin lopettamiseen liittyvät toimenpiteet, kuten henkilökohtainen neuvonta ja tupakkavastaisuuskampanjat, ovat johtaneet positiivisiin kustannushyötyihin. Alkoholinkäyttöön liittyvien toimenpiteiden hyöty on ollut merkittävä.
Työterveyshuoltoyksikkömme järjesti Potilassiirtojen Ergonomiakortti-koulutus asiakasyrityksen henkilökunnan ergonomian parantamiseksi, tuki- ja liikuntaelinoireiden sekä sairauspoissaolojen vähentämiseksi. Aloite koulutuksesta lähti työterveyshuollosta. Koulutukseen osallistuneet työntekijät opastivat muuta henkilökuntaa uusiin työtapoihin. Koulutuksen myötä työpaikalle hankittiin työtä helpottavia apuvälineitä. Henkilökunnan poissaolot vähentyivät kolmessa vuodessa merkittävästi, jopa 600 päivällä. Sairauspoissaolojen taloudellinen merkitys on 300 euron päivähinnalla laskettuna 180 000 euroa. Kulujen jälkeen säästöä syntyi 160 000 euroa.
Ergonomian tavoitteena on sopeuttaa työntekijä ja työympäristö mahdollisimman vähäisen työn kuormittumisen mahdollistamiseksi, terveysvaaran vähentämiseksi ja työn tuloksellisuuden lisäämiseksi. Työnteko nopeutuu käytettäessä oikeanlaista ergonomiaa. Ergonomia vaikuttaa työkykyyn ehkäisten rasitussairauksia ja lisäten työmotivaatiota.
Usein ergonominen ratkaisu helpottaa työskentelyä. Ergonomian avulla pystytään torjumaan työstä aiheutuvia tapaturmia, ammattitauteja, työperäisiä sairauksia, tarpeetonta väsymystä ja viihtymättömyyttä. Hyvä työtilanne heijastaa myös positiivisesti työajan ulkopuolelle.
Työpisteen rakenteet ja käytettävät työvälineet on työturvallisuuslain (738/2002) mukaan valittava, mitoitettava ja sijoitettava ergonomisesti työn luonne ja työntekijän ominaisuudet huomioon ottaen. Niiden käyttöominaisuuksien, säädettävyyden ja järjesteltävyyden tulee olla aiheuttamatta työntekijän terveydelle haitallista tai vaarallista kuormitusta.
Työturvallisuuslain mukaan, jos työnantaja ei omaa tarvittavaa asiantuntemusta työntekijän terveydelle aiheutuvan kuormituksen vähentämisessä, työnantajan on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Työfysioterapeutin mukana olo on perusteltua kaikissa hankkeissa, joissa tuki- ja liikuntaelinten kuormituksen optimointi on keskeinen tavoite. Työfysioterapeutin tekemä työvaiheiden ja fyysisen kuormituksen arviointi ovat keskeisiä osuuksia onnistuneissa ergonomisissa ratkaisuissa.
Paras lopputulos saavutetaan, kun työpaikkojen ergonomian parantamisessa on tehty yhteistyötä työntekijöiden, johdon ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Kun työn varsinainen toteuttaja on mukana suunnittelussa, työntekijän ”käyttötieto” välittyy suunnittelijoille ja ratkaisuihin suunnittelun lopputulosta parantaen.
Ergonomisten sovellusten taloudellisuus näkyy eritoten pitkällä aikavälillä, lyhyellä aikavälillä se saattaa näyttää kannattamattomalta. Terveyden edistämiseen sijoitettu euro tulee kuusinkertaisena takaisin.
Ota yhteyttä! Suunnitellaan yhdessä yrityksesi ergonomia kuntoon!
Ergonomiapassi on yksi menetelmä työntekijän terveyden ja työkyvyn edistämisessä ja tukemisessa. Ergonomiapassin suorittamalla työntekijä saa tietoa, taitoja ja motivaatiota huolehtia omasta työhyvinvoinnistaan sekä toiminta- ja työkyvystään!
Ergonomiakortin suorittamisen tavoitteena elinikäinen ja jatkuva omasta työkyvystä huolehtiminen.
Yrityksen näkökulmasta työssäjaksamisen tukeminen ja sairauspoissaoloja vähentävät toimenpiteet vaikuttavat yrityksen tuloksellisuuteen.
Työntekijä seuraa itse täytettävän passin avulla passin suorittamista
* viisi osa-aluetta
* suoritusjärjestys on vapaa
Ergonomiapassin osa-alueet ovat räätälöitävissä työpaikan kuormitustekijöiden mukaan.
Esimerkkinäatk-työn ergonomiapassin sisällöstä:
1. osallistuminen työfysioterapeutin pitämiin kahteen tietoiskuun niskahartiaseudun rakenteesta ja toiminnasta, oireiden ennaltaehkäisystä ja hoidosta, ryhdistä, ergonomiasta ja liikunnasta (yht. 3 h)
- saatuihin materiaaleihin tutustuminen
- oman työskentelypisteen ergonomian kartoittaminen ja tarvittavat toimenpiteet
- vapaa-ajan liikuntaan osallistuminen omien tavoitteiden mukaisesti
- osallistuminen taukoliikuntaan
Ergonomiapassin suorittaminen kestää vähintään 7 kuukautta. Pitkä prosessi takaa käytävien asioiden omaksumisen ja siirtymisen jatkuvaa ergonomista työtapaa. Johtohenkilöt voivat edistää hankkeen onnistumista sitoutumalla itse hankkeeseen ja suorittaa myös itse ergonomiapassin. Hankkeen aikataulun sisällä ei pysty mittaamaan elinikäisen ja jatkuvan työkyvyn huolehtimisen toteutumista, mutta saatua tietoa, taitoja ja motivaatiota pystytään arvioimaan ergonomiapassin avulla. Tavoiteltavat sairauspoissaolojen muutokset eivät tule näkymään kovin lyhyellä aikavälillä, tarkasteluun tulee ottaa huomioon jopa tulevat kaksi vuotta.
Asiakasyrityksen palautetta näyttöpäätetyöhön suunnatusta ergonomiapassista:
- ”Tarpeellisiksi koettiin”
- ”Hyvää oli työasentojen kertaus ja tuolin säädöt. Monille ei ehkä ole tullut mieleen muutella tuolin säätöjä aktiivisesti. Joskus löydetyt säädöt ovat olleet käytössä koko ajan.”
- ”Äänen huoltoon liittyvä osio oli myös tärkeä. Asia on ollut unohduksissa monilta.”
- ”oli hyvä että työtuolin säädöt näytettiin kaikille. ja kaikki muukin läpikäyty oli minusta ihan täyttä asiaa”
- ”kokonaisuutena luennot oli hyvin suunniteltu ja toteutettu”
- ”paljon tarpeellista asiaa saatiin, oman työpisteen ”asetukset” on hyvä jokaisen osata”
- ”työasentoja katsottiin yhdessä”
- ”osaa entistä paremmin katsoa työntekijöiden työasentoja ja uskaltaa sanoa kaverille, että työasentosi ei ole paras mahdollinen”
Työurien pidentäminen Suomessa on ollut tavoitteena jo pitkään, ja vuoden 2017 alusta voimaan tullut eläkeuudistus korostaa tätä päämäärää. Työurien pidentämiseen liittyy kiinteästi työkyvyn ylläpitäminen, johon vaikuttavat esimerkiksi johtaminen, osaaminen, toimintakyky, sairauksien hyvä hoito ja kuntoutus, työyhteisö ja ympäröivä yhteiskunta. Työhyvinvointia edistää kokemus oikeudenmukaisesta johtamisesta ja mahdollisuus sopia työhön liittyvistä joustoista.
Työterveyshuollolla on tärkeä rooli myös työkyvyn ylläpitäjänä sekä sairauksia ehkäisevässä toiminnassa että sitä tukevassa sairaanhoidossa. Sen tärkeimpiin sairauslähtöisiin tehtäviin kuuluu osatyökykyisten työntekijöiden tukeminen, jotta he voivat jatkaa työuraansa. Työterveyshuollon tulee arvioida työntekijän jäljellä oleva työkyky. Yhdessä työntekijän ja työnantajan kanssa selvitetään työntekijän työssä jatkamisen mahdollisuudet viimeistään, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 arkipäivän ajalta.
Työkykyyn vaikuttavat ongelmat voidaan havaita työpaikalla, työterveyshuollossa terveystarkastuksessa tai sairausvastaanotoilla, ja ne voivat ilmetä sairauspoissaoloina tai toistuvina käynteinä. Näiden ilmetessä työterveysneuvottelu on yksi työterveyshuollon työkaluista osatyökykyisen työntekijän tukemisessa. Aloitteen voi tehdä joko työterveyshuolto, työnantajan edustaja, työntekijä itse tai jokin yhteistyötaho (esim. erikoissairaanhoito tai Kela). Neuvotteluun osallistuvat yleisesti työterveyslääkäri, työantajan edustaja sekä työntekijä ja tarvittaessa muita, kuten työterveyshoitaja tai muut työterveysasiantuntijat, luottamushenkilö tai toinen hoitotaho.
Työterveysneuvottelussa painotetaan työssä selviytymistä yksittäisten sairauksien sijaan, ja sairauksista tai niiden hoidoista ei neuvottelussa sovita. Sen sijaan työ- ja toimintakyvyn rajoitteista keskustellaan konkreettisesti, koska vain siten työnantaja tietää, miten hänen tulisi muokata työtä. Neuvotteluun osallistuneiden työntekijöiden sairauspoissaolojen syynä ovat tavallisimmin tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ja mielenterveyden häiriöt. Pyrkimyksenä on saavuttaa työntekijää ja työnantajaa tyydyttävä sopimus työntekijän tulevaisuudesta työelämässä. Sopimuksen perusteella on mahdollista esimerkiksi muokata työntekijän työnkuvaa tai sopia haettavasta kuntoutuksesta tai koulutuksista. Neuvottelussa sovitaan jatkotoimenpiteistä ja seurannasta sekä tehdään muistio päätöksistä.
Suomessa on työterveysneuvotteluista tehty uraa uurtava tutkimusta neuvotteluista. Vuosina 2013–2015 käytyjen työterveysneuvottelujen (n=1926) tiedot kerättiin neuvottelumuistioista ja sairauskertomuksista (tutkimus löytyy: Lääkärilehti 7.9.2018 36/2018 vsk 73/s. 1948–1953).
Neuvotteluaineistoon yhdistettiin sairauspoissaolot samoilta vuosilta. Tässä tutkimuksessa todettiin, että sairauspoissaoloja oli työterveysneuvotteluun osallistuneilla enemmän kuin muilla työterveyshuollon potilailla, sekä poissaolopäivissä että -kerroissa mitattuna. Neuvotteluissa tehtiin konkreettisia muutoksia työaikaan ja työnkuvaan jopa joka kolmannella. Neuvottelun jälkeen sekä sairauspoissaolokerrat että mediaanikesto lyhenivät. Tutkimuksen heikkouksia oli se, ettei päätösten toteutumista voitu seurata. Työssä jatkaminen ei varsinaisesti ole nimittäin terveystieto, vaan konkreettinen tulos, josta sekä työntekijä itse että työnantaja hyötyvät, eikä sitä erillisenä tietona kirjata työterveyshuollon perustana olevaan potilaskertomukseen.
Lappicassa pidettiin v.2017 osatyökykyisten tueksi 236 työterveysneuvottelua, joiden ratkaisut suureksi osaksi suuntautuivat työelämään. Tavallisin sopimus oli työntekijän paluu omaan työhön, jota oli jollain tavalla muokattu (työaika, työtehtävät, työpiste). Osatyökykyisten työkyvyn tuki on meille sekä tärkeä perustehtävän osa että yhteistyön muoto työntekijöiden ja työantajien kanssa.
Lisätietoja: https://tietyoelamaan.fi/osku/