Mokista opimme ja kehitymme

Virheitä sattuu meille kaikille, mutta ratkaisevaa on, mitä niiden jälkeen tapahtuu. Opitaanko yhdessä vai kielletäänkö, syytetäänkö tai lakaistaanko maton alle? Virheitä pelätään paljon enemmän kuin olisi tarpeen. Siksi meiltä jää valtava potentiaali käyttämättä.

Suurin virhe on siinä, että emme opi virheistämme mitään.

Meille on luontaista selittää asiat parhain päin niin, ettei epäonnistumista tarvitse kohdata. Mokan paljastuminen hävettää. Siksi virheitä ei analysoida, vaan porskutetaan kohti mukavampia asioita.

Mika Sutisen (Mahtava moka- uskalla, opi ja menesty) mukaan oppiminen vaatii kuitenkin epäonnistumisten analysoimista ja saadun opin jakamista koko organisaatioon. Kannattaa luoda kulttuuri, joka rohkaisee ihmisiä tuomaan omat epäonnistumisensa muiden tietoon. Sutinen määrittelee virheen teoksi, josta ei opita mitään.

Onnistumisesta oppiminen voi olla vieläkin vaikeampaa. Organisaatiossa on onnistuttu, mikä näkyy esimerkiksi hyvistä myyntiluvuista. Jos ei tiedetä, mistä hyvä tulos johtuu, ollaan epäonnistuttu. On toki hienoa, että menee hyvin. Jonkin ajan kuluttua ei välttämättä mene, ellei myös onnistumisten mekanismi ole tiedossa.

Yritysten suurin kehityspotentiaali on virheistä ja onnistumisista oppimisen taidoissa, samoin on monesti meidän jokaisen yksilön kohdalla. Tahalliset ja asiattomat virheet, joilla pyritään vahingoittamaan joko organisaatiota tai yksilöitä, ovat tietysti niitä, joita ei pidä missään tapauksessa tavoitella.