KIRKASVALOHOITO KAAMOSMASENNUKSESSA

Kaamosmasennus

Kaamosmasennuksessa masennustilat ilmenevät toistuvasti syksyisin ja talvisin. Väestöstä 1-2% kärsii kaamosmasennuksesta, siten joka kymmenes masentunut on kaamosmasentunut. Sen lisäksi 20-30% väestöstä kärsii syksyn ja talven aikana kaamosoireista ilman diagnosoitavaa masennusta, jolloin puhutaan kaamosrasituksesta tai kaamosväsymyksestä.

Kaamosmasennuksen oireet toistuvat tavallisesti vuosittain lähes samaan aikaan vuodesta. Oireet ilmaantuvat tavallisesti lokakuussa, ovat voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun ja häviävät helmikuun lopulta lähtien.  Kesällä (touko-elokuussa) masennusoireita ei ole. Niiden sijaan osalle kaamosmasentuneista ilmaantuu kesäksi poikkeavasti kohonneen mielialan jaksoja eli hypomanian tai manian oireita.

Avainoireena kaamosmasennuksessa ovat usein makeannälkä etenkin iltapäivisin ja iltaisin, lihominen, liikaunisuus (pidentynyt, mutta silti virkistämään yöuni). Sen lisäksi kaamosmasentuneilla on masentuneelle tyypillisiä oireita, kuten masentunut mieliala, mielenkiinnon ja/ tai mielihyvän menetys, uupumus, ahdistuneisuus sekä arvottomuuden ja päättämättömyyden tunteet. Toimintatarmon hiipuminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen, sosiaalisista suhteista vetäytyminen ja seksuaalisen halun väheneminen ovat myös tavallisia oireita.

Kaamosmasennuksen ensisijainen hoito on kirkasvalohoito. Sen lisäksi voidaan kaamosmasennuksen hoidossa tarvita myös psykoterapiaa ja/tai lääkehoitoa. Poikkeuksena tavanomaiseen masennukseen, lääkehoito voidaan usein lopettaa kesäksi, ensin vähentämällä annosta kevään aikana. Jos kaamosmasentunut sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, niin lääkehoitona on mielialantasaaja. Yhdessä potilaan kanssa laaditaan hoitosuunnitelma.

Kirkasvalohoito ja sen toteutus

Kirkasvalohoidoksi kutsutaan silmille näkyvää keinovaloa, jonka valaistusvoimakkuus on kasvoilta silmän korkeudelta mitattuna 2 500–10 000 luksia.

Kirkasvalohoidossa käytetään tavallisimmin valkoista valoa, jonka lähteenä ovat joko loistelamput tai ledit. Valaistusvoimakkuus riippuu valonlähteen etäisyydestä. Jos kirkasvalohoito toteutetaan kirkasvalohoitolaitteella (kirkasvalolampulla), niin potilaan on istuttava riittävän lähellä laitetta, jotta valo on hoidollisesti tehokasta. Hoitoetäisyys on laitekohtainen ja tarkistettava ennen hoidon aloittamista laitteen käyttöohjeesta.

Potilas viettää kirkasvalohoidossa 30–60 minuuttia pitäen silmänsä avoinna, mutta välttäen katsomasta suoraan valoon. Kirkasvalohoito on tehokkainta, jos se otetaan aamuisin kello 5.30–9.00. Kirkasvalohoito on sitä tehokkaampaa, mitä aikaisemmin aamulla se otetaan. Tämän takia kirkasvalohoito otetaan pian heräämisen jälkeen, käytännössä tavallisesti kello 6–10.

Kirkasvalohoidon vaikutukset alkavat tulla esille noin 1 viikon hoitojakson jälkeen. Jos potilaan oireena on makeannälkä, se häviää kirkasvalohoidon vaikutuksesta oireista yleensä ensimmäisenä. Kirkasvalohoitoa jatketaan päivittäin tai vähintään 5 päivänä viikossa vähintään 2–4 viikkoa, jotta hoitovaikutus tehostuu ja saavutetaan remissio.

Kaamosmasennuksessa oireet kuitenkin tavallisesti uusiutuvat 1–3 viikon kuluessa kirkasvalohoidon päättymisestä. Tämän takia kirkasvalohoitoa on syytä jatkaa joko 1–2 viikon jaksoina tai keskeytyksettä vähintään 5 päivänä viikossa talven yli.

Kesällä kirkasvalohoitoa ei tarvita. Kirkasvalohoito suositellaan aloitettavaksi jälleen syksyllä joko ennen tavanomaista ajankohtaa, kun oireet ovat aiempina vuosina syksyisin ilmaantuneet, tai vasta sitten, kun ensimmäiset oireet syksyllä ilmaantuvat.

Kirkasvalohoidolle ei ole ehdottomia esteitä. Kirkasvalohoidon tavallisia (noin 10 %) haittavaikutuksia ovat päänsärky, silmien ärsytys, pahoinvointi tai puuhakkuus. Ne ilmaantuvat useimmiten heti hoidon alussa (toisena tai kolmantena päivänä), ovat yleensä lieviä ja ohimeneviä, häviävät valoannosta vähentämällä (hoitoetäisyyttä pidentämällä ja/tai hoitoaikaa lyhentämällä) ja johtavat vain harvoin (noin 3 %) hoidon keskeyttämiseen.

Kirkasvalohoito on yksittäisillä potilailla aiheuttanut manian tai hypomanian oireita, minkä takia kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien on oltava varovaisia kirkasvalolampun käytössä ja neuvoteltava siitä hoitavan lääkärinsä kanssa. Vaikka kirkasvalohoidon ei ole osoitettu aiheuttavan vakavia silmiin kohdistuvia haittoja, tulee verkkokalvon tai linssin sairauksista kärsivien kysyä ennen kirkasvalohoidon aloittamista silmälääkärin arvio.

Kaamosmasennuksen itsehoito

Itsehoito ei korvaa kaamosmasennusta sairastavan muuta hoitoa vaan täydentää sitä. Siinä kannattaa noudattaa kirkasvalohoidosta, psykoterapiasta ja/tai lääkehoidosta saatuja ohjeita. Jos hoitoon sisältyy kirkasvalohoito, niin ennen ostopäätöstä on hyvä harkita, mihin kirkasvalolaite on parasta sijoittaa käyttöä varten ja vertailla eri laitteita hoitoetäisyyden, koon ja muotoilun osalta toisiinsa. Ostetun laitteen käyttöohjeisiin kannattaa myös tutustua huolellisesti.

Sarastusvalon (herätysvalon) säännöllinen käyttö aamuisin ennen yöunilta heräämistä lievittää kaamosoireita ja parantaa yöunen laatua. Sarastusvalolaitetta käytetään makuuhuoneessa, esimerkiksi yöpöydällä tai sängynpäädyssä. Laitteeseen määritetään, kuten herätyskelloon, haluttu herätysaika. Tavallisimmin 30 minuuttia ennen herätystä laitteeseen syttyy himmeä valo, joka vähitellen kirkastuu matkien aamun sarastusta. Kaamosmasentunut voi aloittaa aamun sarastusvalon käytöllä ja herättyään ottaa kirkasvalohoitoa sekä aurinkoisina aamuina lisäksi oleskella myös auringonvalossa joko ulkona tai sisällä ikkunan ääressä.

Säännöllinen kuntoliikunta (rasittavaa liikuntaa, joka nostaa sykettä ja hengästyttää) lievittää kaamosoireita ja lisää kirkasvalohoidon tehokkuutta. Kuntoliikunta on tehokkainta, jos sitä harrastaa säännöllisesti 2–3 kertaa viikossa ja jos se kestää 45–60 minuuttia kerrallaan. Kuntoliikunta tahdittaa sisäistä kelloa säännölliseen käyntiin aikaistamalla vuorokausirytmejä, kun sitä harrastaa joko aamulla (kello 7–8) tai iltapäivällä (kello 13–17).

Ateriarytmin noudattaminen tahdittaa ihmisen sisäistä kelloa säännölliseen käyntiin aikaistamalla vuorokausirytmejä, kun aamupalan tai aamiaisen syö mahdollisimman pian heräämisen jälkeen ja lounaan joka päivä samaan aikaan. Se, että päivällistä ei syö enää kello 18 jälkeen auttaa lisäksi painonhallinnassa.

Sosiaalisten suhteiden vaaliminen on tärkeää masentuneenakin, joten vetäytymistä tai eristäytymistä pois muiden seurasta pyritään omahoidolla ehkäisemään.

Valossa oleskelu ehkäisee kaamosmasennuksen oireita. Ulkoillessa saa liikuntaa ja samalla liikunta tehostaa valon vaikutusta. Luonnossa voi kuitenkin olla valoa vain niukasti, eikä se useinkaan riitä hoitovaloksi, joten kaamosoireiden ehkäisemiseksi tarvitaan kirkasvalohoitoa tai sarastusvalon käyttöä.