Stressi ja jumit 

Tiesitkö, että stressi ja kipu ovat yhteydessä toisiinsa. Kipu itsessään on signaali, joka aktivoi stressireaktion. Se toimii viestinä sympaattiselle hermostolle käynnistää kehon oma hälytysjärjestelmä, taistele-pakene-jähmety -reaktio. Kiputilat aiheuttavat myös välillisesti stressiä, kun fyysisen toimintakyvyn rajoitteet kaventavat elämää ja tuovat huolta.

Yhteys stressin ja kivun välillä kulkee myös toiseen suuntaan. Stressiin liittyy usein kehollisia tuntemuksia, kun keho valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan ylivireystilalla. Sopiva määrä ja kestoltaan lyhyt stressi on hyvä asia, joka parantaa toimintakykyä. Ongelmia ja terveysvaikutuksia alkaa tulla stressin pitkittyessä. Nykykäsityksen mukaan stressi lisää kipua herkistämällä ja heikentämällä kipujarrusysteemien toimintaa. Stressaavassa elämäntilanteessa keho voi reagoida esimerkiksi niska-hartia-seudun lihaskireyksinä tai selkäkipuna. Noidankehä on valmis, kun stressaantuneena ei jaksa liikkua ja jaksaakseen paremmin jättää itselleen tärkeitä ja mukavia tekemisiä pois. Kun liikunta jää eikä muutenkaan jaksa pitää itsestään huolta, oireet pahenevat. Tilanteen pitkittyessä kipu voi levitä muihinkin kehon osiin, eikä lepo enää paranna sitä. Kuviossa on helposti mukana myös uniongelmat ja väsymys, muistamiseen ja keskittymiseen liittyvät vaikeudet ja edelleen mielialaongelmat sekä herkkyydet ärsykkeille, kuten esimerkiksi valolle tai melulle.

Kipu vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin 

Kivut aiheuttavat helposti erilaisia tunteita kuten pelkoa siitä, ettei keho kestä rasitusta. Tällaiset uskomukset estävät helposti liikkumasta ja lamaannuttavat. Esimerkiksi selkäkipuisella voi olla pelkoa pyöristää selkäänsä rennosti. Selkäkipuinen voi uskoa, että taivutus on haitallista ja voi vaurioittaa jo valmiiksi heikkoa selkää. Hän on saattanut elää pitkään pyöristämättä selkäänsä. Tämä jatkuva selän jännitys ja liikkumattomuus normaaleihin liikesuuntiin aiheuttaa jäykistymistä, kipua ja oireiden pahenemista.

Tiedetään myös, että kielteiset ajatukset lisäävät kipua. Pelko ja katastrofiajattelu yhdessä voimistavat sympaattisen hermoston aktiivisuutta ja herkistävät hermostoa entisestään. Kun hoitosuhteessa tulee esille mahdollisia haitallisia uskomuksia ja toimintamalleja kipuihin liittyen, tulisi näihin puuttua ja lisätä potilaan ymmärrystä kivuistaan. Tärkeää olisi itse kipujen lisäksi pelkojen hälventäminen ja pystyvyydentunteen lisääminen.

Mikä auttaa? 

Paras tapa auttaa itseään on löytää juuri itselle sopivat tavat rentoutua ja rauhoittua. Syvä rauhallinen hengittäminen on suora viesti vagushermon kautta elimistölle ylivireystilan rauhoittamiseen. Hengitys- ja tietoisuustaitoharjoituksia on olemassa monenlaisia, niistä voi etsiä itselle sopivimmat. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että malttaa istahtaa alas ja muutaman minuutin ajan vain hengittää rauhassa pidentämällä uloshengitystä.

Stressin säätelyssä tärkeää ovat arjen tavalliset perusasiat. Riittävä liikunta (voit tutustua esim. UKK-instituutin suositukseen työikäisten liikuntaan) ja uni, monipuolinen ravinto sekä sopivissa määrin mielekästä mukavaa tekemistä ja ihmissuhteita. Stressaava tilanne on myös täydellinen armollisuusharjoitus. Voit kysyä itseltäsi lempeästi: Mitä minä tarvitsisin tässä tilanteessa auttaakseni itseäni parhaiten?