POLVEN TAI LONKAN NIVELRIKKO – OMAHOIDOSTA APUA OIREISIIN

Nivelrikko on maailman yleisin nivelsairaus. Suomessa yli 30-vuotiaista miehistä 6 % ja naisista 5 % sairastaa lonkkanivelrikkoa. Polvinivelrikkoa sairastaa yli 30-vuotiaista miehistä 6 % ja naisista 8 %. Iän myötä nivelrikko yleistyy.

Nivelrikon perimmäistä syytä ei tiedetä. Nivelrikossa koko nivel on sairastunut, sillä nivelrikko aiheuttaa muutoksia niin nivelrustossa, luussa, nivelkapselissa kuin lihaksissakin. Muutokset tapahtuvat yleensä hitaasti vuosien kuluessa, eikä vaurioitunut nivelrustokudos enää uusiudu ennalleen.

Oireet: Nivelrikon oireita ovat yleensä jomottava kipu, joka pahenee liikkuessa ja lievittyy levossa. Kun sairaus etenee, kipu voi muuttua jatkuvaksi, ja se saattaa vaivata myös öisin. Nivelet ovat aamuisin jäykkiä, ja liikkeelle lähteminen saattaa olla hankalaa esimerkiksi istumisen jälkeen. Myös kävely sekä tasamaalla että rappusissa tuntuu vaikealta. Polven nivelrikkokipu on paikallista eli se tuntuu pääsiassa polven alueella, mutta se voi säteillä myös säären yläosaan. Lonkkanivelrikko tuntuu usein nivustaipeessa ja reiden etuyläpinnalla, mutta kipu voi säteillä myös laajemmalle alueelle, kuten pakaraan ja reiden muillekin pinnoille.

Riskitekijät ja ehkäisy: Terveen ruston ominaisuudet säilyvät ja jopa paranevat, kun niveltä kuormitetaan sopivasti, joten kaikissa elämänvaiheissa – ja erityisesti lapsuus- ja kasvuiässä – tulisi harrastaa säännöllistä liikuntaa. Polvi- ja lonkkanivelrikon taustalla voi olla yksi tai useita vaaratekijöitä. Systeemisten vaaratekijöiden (esimerkiksi ikääntyminen, perimä ja lihavuus) vaikutuksesta nivelrusto saattaa olla alttiimpi paikallisille vaaratekijöille (esimerkiksi nivelvammat, lihavuus, raskas liikunta ja työ sekä nivelten kehityshäiriöt ja virheasennot). Polvi- ja lonkkanivelrikon taustalla saattaa olla useita altistavia geenejä. Polvi- ja lonkkanivelrikon ehkäisyn kannalta merkittävimpiä ovat sellaiset riskitekijät, joihin voit vaikuttaa itse: vältä ylipainoa ja niveltapaturmia sekä mahdollisuuksien mukaan toistuvaa kyykistelyä ja raskaiden taakkojen nostamista. Mikäli ylipainoa on kertynyt, jo noin 5 kilon laihtuminen vähentää polvinivelrikon ilmaantumisen todennäköisyyttä naisilla peräti 50 prosenttia.

Hoito: Nivelrikon hoidon tavoitteet ovat kivun hallinta ja lieventäminen, toimintakyvyn ylläpito ja parantaminen sekä sairauden pahenemisen estäminen. Konservatiiviset lääkkeettömät hoidot ovat nivelrikon hoidon perusta. Lääkkeillä voidaan lievittää nivelrikkoon liittyvää kipua ja edistää toimintakykyä, mutta parantavaa tai taudin etenemistä estävää lääkettä ei vaivaan ole olemassa. Nivelrikon konservatiivinen hoito (on pitkälti omahoitoa): Nivelrikon seurauksena lihasvoima heikkenee ja nivel jäykistyy. Nivelrikkopotilaiden yleiskunto laskee. Harjoittelu parantaa toimintakykyä ja yleiskuntoa. Säännöllinen harjoittelu lievittää myös nivelrikkoon liittyvää kipua ja auttaa painonhallinnassa. Omatoiminen harjoitteluohjelma käsittää yleiskuntoharjoittelua ja sen rinnalla nivelten liikkuvuus- ja lihasvoimaharjoituksia. Paras kivun aleneminen ja toimintakyvyn paraneminen saadaan säännöllisellä, pitkäkestoisella ja jatkuvalla harjoittelulla. Fysioterapeutti voi ohjeistaa yksilöllisesti sopivimmat harjoitteet ja neuvoo harjoittelun etenemisessä. Suositeltavia yleiskuntoa lisääviä liikuntamuotoja ovat sellaiset, joissa niveliin ei kohdistu voimakkaita iskuja tai kiertoliikkeitä ja joissa tapaturmariski on pieni. Tällaisia ovat esimerkiksi kävely, pyöräily, vesiliikunta ja hiihto. Sopiva harjoittelun määrä on noin puoli tuntia kerrallaan, 3–5 kertaa viikossa. Lihasvoimaharjoittelun tarkoituksena on parantaa tasapainon hallintaa ja alaraajojen lihasvoimaa ja kestävyyttä.  Polvi- ja lonkkanivelrikossa vahvistetaan kaikkia alaraajojen lihasryhmiä. Lonkkanivelrikossa vahvistetaan erityisesti lonkan ojentaja- ja loitontajalihaksia ja polvinivelrikossa erityisesti reiden etuosan lihaksia. Harjoitukset tehdään myös vastakkaiselle terveelle alaraajalle. Jos nivel on tulehtunut, kuormitusta kevennetään, kunnes niveltulehdus on rauhoittunut.

Fysikaalisia hoitoja voidaan käyttää joko itsenäisinä hoitoina tai esihoitoina terapeuttiselle harjoittelulle ja liikunnalle. Kylmähoidolla eli hieromalla kipualuetta kylmä- ja jääpakkauksilla voidaan vähentää polvirikon aiheuttamaa polven turvotusta ja parantaa reiden etuosan lihaksen voimaa. Akupunktio ilmeisesti vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä ainakin lyhytaikaisesti polven nivelrikossa. Kirurgisia toimenpiteitä harkitaan, jos kipu ja vajaatoiminta eivät ole hallittavissa muuten, mutta myös tuolloin konservatiiviset hoitomenetelmät täydentävät kirurgisia hoitomenetelmiä.